Vertaillaan

Työssäni vauvojen vyöhyketerapeuttisena hierojana, imetysohjaajana ja ravintovalmentajana törmään lähes päivittäin varsinkin naisten keskuudessa vallitsevaan vertailukulttuuriin. Joissain tapauksissa jopa kilpailuun paremmuudesta, joko äitinä tai terveiden elintapojen noudattajana. Kilpailua on helppo seurata somen välityksellä. Kenellä on ne seesteisimmät Insta-kuvat, on seepian sävyä, ja lapset puettuina beigeen, siihen samaan kuin koko kodin sisustuskin. Kuka on löytänyt ne parhaimmat kestovaipat, kuka on imettänyt pisimpään, kenen lapsi nukkuu parhaiten, kuka tekee itse kaikki vauvan soseet ja smoothiet ja kenellä on siinä kuviossa mukana myös se kaikista ihanin ja komein aviomies. Ja hei, jos sulla on vielä joku kaupallinen yhteistyö Liberon kanssa, oot kärkisijoilla.

Tulee vaan mieleen, että oliko äitinä oleminen ennen helpompaa, kun ei nähnyt kuin korkeintaan sen oman naapurin arkea, ja elämää lasten kanssa. Ei ihme, että somen seurauksena todella moni äiti kokee huonommuuden tunnetta, milloin mistäkin.

Mut mulla on teille salaisuus, ei ne somen kiiltokuva-vauvat ole yhtään sen onnellisempia, kuin ne ei sävysävyyn puetutkaan vauvat. Itkun, äidin silmäpussien, huonojen unien, rintaraivojen, koliikin ja piereskelyn määrä on kaikilla aika vakio. Vauva kun ei ihan kauheasti tarvitse, ruoka ja rakkaus riittää aika pitkälle.

Niin kuin elämä vauvan kanssa ei olisi jo toisinaan tarpeeksi kuormittavaa, haetaan lisää painetta selailemalla somea.

Olen joskus joutunut jopa rauhoittelemaan äitiä, joka stressasi jo ennakkoon, tuleeko yhtään hyvää ristiäiskuvaa, jos vauva itkee koko toimituksen ajan. Kun kaikilla muilla on ollut somessa niin ihania ja seesteisiä kuvia.

Mitä jos hetkeksi unohdettaisi ne muut vauvat ja äidit, ja keskityttäisi ihan vaan siihen omaan eloon.

 Olen myös huomannut sosiaalisessa mediassa näin yhden lapsen äitinä ja vauvahyvinvoinnin ammattilaisena, että palaute muilta äideiltä voi olla välillä todella julmaa, ja some tekee siitä palautteiden antamisesta äärimmäisen helppoa. Minulla on ollut välillä tapana arpoa ilmaisia vauvahierontoja somessa, mutta laitoin senkin hetkeksi tauolle.

Ai miksi? Aloin saada viestejä, että onko hierontoja oikeasti jaettu, vai onko arvonnat vain seuraajien kalasteluun. Hei onpa kiva saada näitä viestejä! Jokainen arvonta on suoritettu, ja voittajille on ilmoitettu. Suurin osa on jopa voittonsa lunastaneet.

Minua on somessa jopa joskus luultu vääräksi ihmiseksi, ja tultu arvostelemaan jonnekin kuvan alle mitä ihmeellisimpiä asioita. Asioita, joihin en edes liity, mutta jollekinhan se paha olo on tultava purkamaan. Niin somehan siihen on mitä mainioin paikka, tervetuloa vaan.

Ja tämä kaikki koskee siis onneksi ihan murto-osaa seuraajista ja somen käyttäjistä. 98 prosenttisesti saan ihania viestejä, ja on mahtavaa käydä teidän kanssa keskusteluja.

Kiitos siis teille, joiden kanssa olen saanut vaihtaa kuulumisia!

Tämä ehkä hieman epälooginenkin kirjoitus nyt vaan kaikille jälleen muistutukseksi, että ollaan toisillemme ystävällisiä ja kannustavia. Jokainen pienen lapsen äiti on kuitenkin aika samassa veneessä haasteidensa kanssa, olivatpa some-kuvat miten balanssissa tahansa.