Lapsettomuus

Miksi on erityisen ihanaa, että saan tehdä töitä vauvojen kanssa? Noh...

Olisin halunnut äidiksi jo paljon ennen, kun täytin kolmekymmentä, mutta kaikki ei mennytkään ihan niin helposti. Minulla todettiin monirakkulaiset munasarjat, ja jouduin aloittamaan lapsettomuushoidot. En muista enää juurikaan mitä kaikkea tuolloin tehtiin ja lääkittiin, koska myöhemmin olen tuhonnut kaiken siihen liittyvän materiaalin. Tuosta materiaalien tuhoamisesta muistan vain sen, että takan hormi ei jostain syystä vetänyt papereista tulevaa savua, ja hälyttimet huusivat niin kovaa, että myös naapurit tulivat pihalle tätä operaatiota seuraamaan. Siihen miksi lopulta kaiken halusin tuhota, en nyt tässä mene, mutta sanotaan, että matto vedettiin siinä kohtaa niin kovin jalkojen alta, että halusin unohtaa kaiken.

Jos kuitenkin palataan sinne lapsettomuushoitojen aikaan, halusin hetken tauon koko hommasta. Oli niin monta pettymystä kuukaudesta toiseen, etten enää jaksanut henkisesti sitä. Päätinkin vuoden 2012 uutena vuotena, että nyt loppuu hoidot hetkeksi, ja panostan nyt vaan enemmän urheiluun ja kaikkeen muuhun. Seuraavana syksynä tulin Body Fitnessin ensimmäisissä SM-karsinnoissa kolmanneksi, ja lopulta SM-kisoissa sijalle 9. 

Moni saattoi kuvitella tuon kisoihin valmistautumisajan olevan jotenkin rankkaa, mutta moni ei myöskään tiennyt, miten rankkaa minulla oli aika ennen sitä. Tuo kisakokemus oli minulle siihen väliin hyvä "hengähdystauko" lapsettomuushoitojen keskellä. Kisat tuli ja meni, ja aikanaan palasin lapsettomuushoitoihin. Ne eivät sitten jatkuneetkaan kovin kauaa, ja tuli ero ja muutto toiselle paikkakunnalle. Oli aika vetää happea kaikesta.

Hetken kuluttua tuosta myllerryksestä, kroppani alkoi toimia, kuten naisella normaalisti kuuluisi. Olen myöhemmin tajunnut, että olin vuosia vetänyt itseäni piippuun suorittamalla kaikkea, ja vihdoin kun hölläsin elämisen kanssa, aloin voida henkisesti ja fyysisesti paremmin.

Olin niiden muutamien vuosien aikana opiskellut uuden ammatin, perustanut yrityksen, tehnyt pienen, mutta oman TV-sarjan, mennyt naimisiin, rakentanut talon, osallistunut SM-kisoihin, kärsinyt syömishäiriöstä, eronnut ja mitähän vielä... No aika paljon kaikkea, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin. Ei jälkikäteen ajateltuna ollut ihme, etten voinut oikein hyvin.

Vuosien päästä tuosta ajasta sain terveen pojan, joka täyttää pian viisi. En voisi kiitollisempi olla siitä, että sain terveyteni takaisin, niin monella tapaa. Ei elämä tietenkään ihan putkeen ole mennyt myöhemminkään, mutta vuosien aikana kokemat kolaukset ovat kasvattaneet niin paljon, ettei ihan pikkuiset jutut enää tunnu missään. Ja mikä lapsirakkaalle ja terveyttä arvostavalle ihmiselle voisi tänä päivänä olla ihanampi ammatti, kuin huolehtia vauvojen vyöhyketerapeuttisena hierojana siitä, että pienet vauvat saavat terveen alun elämälleen.